Siilitukaksi aivan suotta?

Siilitukaksi aivan suotta

Julkaistu 01.10.2014

Rehunteon keskeisimmäksi kysymykseksi on paljastunut niitto liian lyhyeen sänkeen, ns. siilitukkaniitto.

Huhujen mukaan asiaan perehtyneet urakoitsijat ja osin viljelijätkin ovat paikallisen tutkimusaseman kanssa asiaa pohtineet ja esittävät selkä suorana, että niittokoneissa ja -murskaimissa tulisi ottaa vakioksi 80 mm:n jalakset niittopalkin alle. Sukset, kuten kansanomaisesti sanotaan.

Tämä tarkoittaisi vallankumousta, jolloin kaikki niittäisivätkin pitkätukkia siilien sijasta.

Pääsääntöisesti rehunteossa niitetään 6-7 cm sänki. Asiaan vihkiytyneet jättävät 8-10 cm sängen ja ovat saaneet siilitukkakoulukunnan edustajilta kuraa niskaansa: rehuahan jätetään korjaamatta 2-3 cm joka korresta.

Kysytäänpä kasveilta ja rehua syöviltä eläimiltä!

Pitkätukan päälle niitetty kuivuva rehu jää enemmän irti maan pinnasta, jolloin rehu kuivuu nopeammin. Samoin kasville jätetään 2-3 cm pidemmälti vihreää kortta, kasvin virkeyden kannalta oleellisinta yhteyttävää pinta-alaa. Tällöin kasvi saa auringosta ja vedestä nopeammin potkua niiton jälkeiseen kasvamiseen.

Lyhyemmän tukan koulukunnassa kasvilta verotetaan nimenomaan yhteyttävää, vihreää pinta-alaa. Niiton jälkeinen kasvu vaatii päiviä, kenties viikon pitempään, ennen kuin päästään täyteen kasvuvauhtiin uudelleen.

Eläimen kannalta siiliniitossa juuritupen kuollutta kasvimateriaalia tulee rehuun mukaan enemmän ja hygienia heikkenee. Samoin rehu kuivuu hitaammin, kun ilma ei kierrä niin hyvin maan ja kaadetun rehun välissä lyhyen sängen vuoksi. Karhotettaessa on vaikeampi saada rehu puhtaasti karholle, jos vielä pellon pinta on epätasainen vaikkapa märkien korjuukelien seurauksena.

Kasvit ja eläimet ovat siis kerrankin samaa mieltä.

Entäs sakset, terävät vai kiviä sietävät?

Kivisissä olosuhteissa suositaan joskus korkeaprofiilisia terälappuja, jotka kestävät hyvin iskuja. Haittapuolena on, että yksittäisen korren katkaisu jättää hapsumaisen pinnan, jolloin korsi kuivaa syvälle. Jälleen niitonjälkeinen kasvu hidastuu ja tehontarve on jyrkästi suurempi.

Yksittäisen korren katkaisevan terän tulee olla terävä ja leikkaava, jotta korsi leikkautuu siististi, ettei korsi kuivu leikkuupinnasta alaspäin, kuten kiviä sietävien terien kanssa käy. Näin niitonjälkeinen kasvu hidastuu mahdollisimman vähän.

Leikkaavat terät ovat ehkä iskuille herkempiä, mutta todennäköisyys iskujen saamiseen pienenee pitkätukkien filosofialla. Kokemus kertoo, että leikkaavillakin terälapuilla on saavutettu jopa 1000 hehtaarin pinta-ala, ilman että leikkaavia teriä on vaihdettu yhdistelmään kuin yksi tai kaksi.

Heitänpä tässä kaikille ammattilaisille pitkätukkahaasteen. Jospa kuunneltaisiin kerrankin mitä se luonto meille yrittää kertoa ja samalla hyödyt olisivat moninkertaiset. Jättämällä pidempi sänki seuraava sato paitsi kasvaa nopeammin, on puhtaampaa, ja niitä teriäkin kuluu vähemmän.

Eemeli Linna
Agritek Oy


Uutisarkisto

2018 2017 2016 2015 2014 2013