Liiaksi pullaa?

Liiaksi pullaa?

Julkaistu 02.04.2013

Teimme konekaupan ammattilaisten ja parin viljelijän kanssa vastikään opintomatkan Etelä-Saksaan Silokingin tehtaalle, jossa perehdyimme syvällisesti saksalaiseen aperuokintateknologiaan. Koulutuksen mielenkiintoisin keskustelu käytiin, kun Silokingin aperuokinnan osaaja puhui tehollisen kuidun merkityksestä lehmän hyvinvoinnille. Jos kuitu on liian lyhyttä ja ape menee puuroksi, ruokinnassa on kansankielellä liiaksi pullaa.

Tähän retkellä mukana olleet viljelijät tarttuivat välittömästi. Suomessa on heidän mukaansa kaksi koulukuntaa. Osa suosittelee ajamaan esikuivatun rehun ihan lyhyeksi silpuksi, mikä onnistuu silppurilla täydellä terävarustuksella. Toinen koulukunta taas jättäisi korren pituudeksi yli 10 cm aina. Seuraavaksi vaadittiin oikeen porukalla saksalaista tilille, miten tämä koulukuntakysymys hänen mielestään tulisi ratkaista!??

Tähän Silokingin kaveri pamautti karkean nyrkkisäännön, jonka mukaan korren pituus saa olla lyhimmillään lehmän suun – tai oikeammin turvan – leveys. Jos korren pituus on tätä lyhempi, rehu pitää olla kuivaa, jotta aperuokinnassa ei tuhota tehollista kuitua. Noniin, päästiin sitten taikinanteon puolelle..

Apevaunun tehtävä on sekoittaa hellävaraisesti ja silputa rehua siinä määrin, ettei eläimet lajittele rehua turvallaan, vaan syövät kaiken. Toisaalta kovakourainen sekoitustekniikka tai liika sekoittaminen tuhoaa tehollista kuitua, jolloin appeesta tulee taikinaa. Kohtuuton pullansyönti ajaa liikunnallisemmankin kaverin sohvalle joutenoloa lopettelemaan. Sama juttu karvanaamoilla. Ei nappaa lypsyasemalle lähtö, maha on täynnä pullaa.

Mikäli rehu on korjattaessa kovin kosteaa, silpun pituus pitää olla vähintäänkin lehmän turpavärkin leveys. Edelleen, hellävarainen sekoitus, jotta tehollinen kuitu säästyy.

Sekä navettanaamojen että ihmisten ruokavaliossa on se yhteinen piirre, että tarvitaan riittävästi kuitua, jolloin liikkuminen tai lypsyasemalla käynti sujuu. Tämän viljelijätkin hyväksyivät koulukuntiin enää sen enempää vetoamatta. Keskustelusta jäi mukava maku – mielenkiintoista!

Aperuokinnassahan on itse asiassa kaksi asiakasta, lehmä ja viljelijä, jälkimmäinen tosin vain prosessin johtajana.


Uutisarkisto

2017 2016 2015 2014 2013