Laukku koululaisen tekee

Kun olin pieni alakoululainen 80-luvulla, tulivat putkikassit muotiin. Vaikken ollut pätkääkään muotitietoinen, kävi selväksi, että sellainen piti olla. Perheessäni ei ollut tapana elvistellä merkkivaatteilla, enemmänkin elvisteltiin äidin ompelutaidoilla - kuinka kätevästi vanhasta sai loihdittua singerillä uutta ja ehtaa. Saatoimme koko perhe lomailla Leningradissa samankuosisissa vaatteissa, äidin itse tekemissä. Vaikka nyt arvostan tuota itseltäni puuttuvaa osaamista, en osannut sitä arvostaa tuolloin. Lähinnä nolotti. No, kerroin sitten kotona hartaasta haaveestani saada muodikas putkikassi. Eipä aikaakaan, kun äiti suisaitsukkelaan sellaisen surautti. Vieläpä farkkukankaasta, joka oli ainakin äidin mielestä oikeinkin nuorekas ja trendikäs materiaali. Itse en lämmennyt. Laukku ei ollut ryhdikäs putki kuten muilla, vaan rento U-kirjaimen muotoinen hippihenkinen hökötys. Kaikella rakkaudella äidin ehdotonta heittäytymistä kohtaan, laukku jäi aika vähälle käytölle. Kun omat lapseni ovat tässä jo viidettä syksyä lähdössä koulutielle, mietin miten maailma on muuttunut näinkin lyhyessä ajassa (koska juurihan valmistuin peruskoulusta…?!). Toki yritämme järkevästi ostaa kullekin lapselle yhden repun tai laukun/vuosi (tai niin kauan kuin materiaali kestää, kokemuksen mukaan alle vuoden), mutta varsinkin tyttärelle on tullut ostettua useampikin laukku kouluvuoden aikana. Koska ”kaikilla on tollaset Puman olkalaukut” tai ”nyt tarviin repun, kun olkalaukun kanssa ei voi pyöräillä kouluun”. Eräs ystäväni toimii mielestäni järkevästi oman ekaluokkalaisen tyttärensä kanssa. Koulunalku mennään vanhalla repulla, ja kun luokan ja koulun vallitseva reppumaku selviää, käydään ostamassa juuri oikeanlainen laukku, ja ehkä jopa hieman halvemmalla. Kyllä katu-uskottava koululaukku vähentää sitä tutinaa, joka ensimmäisenä kouluaamuna pakostikin juoksee selkää pitkin. Mutta jos lapsuuteni wannabe-putkikassi vielä jostain putkahtaisi esiin, ottaisin sen välittömästi käyttöön nostalgiasyistä. Hyvää koulun alkua kaikille! Sanna Salovuori äiti ja markkinointipäällikkö SGN Sportia Kuva: SGN:llä piipahti Aino Niemi koulun alkamista edeltävänä päivänä ja pääsi esittelemään oman reppunsa.

Julkaistu 12.08.2013

Kun olin pieni alakoululainen 80-luvulla, tulivat putkikassit muotiin. Vaikken ollut pätkääkään muotitietoinen, kävi selväksi, että sellainen piti olla. Perheessäni ei ollut tapana elvistellä merkkivaatteilla, enemmänkin elvisteltiin äidin ompelutaidoilla – kuinka kätevästi vanhasta sai loihdittua singerillä uutta ja ehtaa. Saatoimme koko perhe lomailla Leningradissa samankuosisissa vaatteissa, äidin itse tekemissä. Vaikka nyt arvostan tuota itseltäni puuttuvaa osaamista, en osannut sitä arvostaa tuolloin. Lähinnä nolotti.

No, kerroin sitten kotona hartaasta haaveestani saada muodikas putkikassi. Eipä aikaakaan, kun äiti suisaitsukkelaan sellaisen surautti. Vieläpä farkkukankaasta, joka oli ainakin äidin mielestä oikeinkin nuorekas ja trendikäs materiaali.
Itse en lämmennyt. Laukku ei ollut ryhdikäs putki kuten muilla, vaan rento U-kirjaimen muotoinen hippihenkinen hökötys. Kaikella rakkaudella äidin ehdotonta heittäytymistä kohtaan, laukku jäi aika vähälle käytölle.

Kun omat lapseni ovat tässä jo viidettä syksyä lähdössä koulutielle, mietin miten maailma on muuttunut näinkin lyhyessä ajassa (koska juurihan valmistuin peruskoulusta…?!). Toki yritämme järkevästi ostaa kullekin lapselle yhden repun tai laukun/vuosi (tai niin kauan kuin materiaali kestää, kokemuksen mukaan alle vuoden), mutta varsinkin tyttärelle on tullut ostettua useampikin laukku kouluvuoden aikana. Koska ”kaikilla on tollaset Puman olkalaukut” tai ”nyt tarviin repun, kun olkalaukun kanssa ei voi pyöräillä kouluun”.

Eräs ystäväni toimii mielestäni järkevästi oman ekaluokkalaisen tyttärensä kanssa. Koulunalku mennään vanhalla repulla, ja kun luokan ja koulun vallitseva reppumaku selviää, käydään ostamassa juuri oikeanlainen laukku, ja ehkä jopa hieman halvemmalla.

Kyllä katu-uskottava koululaukku vähentää sitä tutinaa, joka ensimmäisenä kouluaamuna pakostikin juoksee selkää pitkin. Mutta jos lapsuuteni wannabe-putkikassi vielä jostain putkahtaisi esiin, ottaisin sen välittömästi käyttöön nostalgiasyistä.

Hyvää koulun alkua kaikille!

Sanna Salovuori
äiti ja markkinointipäällikkö
SGN Sportia

Kuva: SGN:llä piipahti Aino Niemi koulun alkamista edeltävänä päivänä ja pääsi esittelemään oman reppunsa.


Uutisarkisto

2018 2017 2016 2015 2014 2013