Kaakaolle iskän kanssa

Kaakaolle iskän kanssa

Julkaistu 29.08.2013

Ajatus mopoilusta 5-vuotiaan Main kanssa heräsi tarjouksessa olleen, ihanan pinkin lastenkypärän löytymisellä. En ollut ennen kypärän löytymistä ajatellut, että lapsen voisi edes ottaa mopon kyytiin, ja kypärän hankinnan jälkeen alkoi ankara selvitystyö. Tietoa oli yllättävän vaikea löytää ja sitä tarjoavat lähinnä netin keskustelupalstat, joista asianmukaisen tiedon seulominen oli hankalaa. Mitä erikoisempia virityksiä, neuvoja ja ohjeita tuntuu löytyvän. Eilenkin vastaan tuli lapsi skootterin kyydissä pyöräilykypärä päässä. Isä ohjasi mopoa yhdellä kädellä ja piti toisella kiinni sylissään istuvasta lapsesta. Hui, sanon minä!

Sanomattakin pitäisi olla selvää, että vaikka lait tai asetukset eivät anna pilkuntarkoja ohjeita lapsen kuljettamiseen, perussääntö on, että lapselle pitää olla tarkoituksenmukainen kypärä, istuin ja paikka jaloille, eli jalkatapit tai muu tuki. Poliisin ohjeiden mukaan istuin ei myöskään saa haitata kuljettajan ajosuoritusta – eli yleensä istuin täytyy olla asennettuna kuljettajan taakse. Päätin ottaa yhteyttä Vespan maahantuojaan SGN Groupiin selvittääkseni miten lapsen kuljettaminen onnistuu turvallisimmin ja ja pyysin samalla lastenistuimen koeajoon. Vaikka mopolla ei kovin lujaa pääsekään, suurin osa ajasta joudutaan ajamaan muun liikenteen seassa, pyöräteillä kun saa ajaa aika harvassa paikassa ainakaan pääkaupunkiseudulla. Lapsi saattaa olla myös arvaamaton matkustaja; hepuli saattaa iskeä yhtäkkiä, huomio herpaantua tai lapsi torkahtaa kesken matkan.

SGN:n valikoimista löytyvän Vespan oman istuimen asentaminen LX50-skootteriin sujui pienen pähkäilyn jälkeen nopeasti, remmisysteemi on tukeva ja istuin sopii kuin hansikas alla olevaan penkkiin. Jalat tuetaan lenkkeihin, jotka roikkuvat vapaasti mopon kyljessä. Näppärä ratkaisu joka ei vaadi jalkatappien asentamista! Tytön jalat asettuivat luonnolliseen asentoon kuskin taakse ja maisemien ihailu onnistui Main mukaan hienosti. Istuma-asento on ryhdikäs ja penkki antaa tarvittavaa tukea joka puolelta.

Mopoillessa vanhempi saa mukavaa kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa. Ajeleminen oli Main mielestä kovin hauskaa, kypärä istui hyvin ja mopon kyydissä, tukevasti aikuisen selän takana, oli turvallinen olo. Ajaminen lapsi kyydissä ei muuten eroa tavallisesta ajosta muuten, kuin hauskuuden lisääntymisellä. Lasta täytyy jututtaa koko ajan jotta tämän keskittyminen ja hyvä asento säilyy, ja sitä tajunnanvirtaa kuunnellessa matka taittuu joutuisasti. Sain työkaveriltani mainion vinkin lapsen hereilläpysymiseen. Kun lasta pyytää laulamaan, pystyy koko ajan seuraamaan lapsen vireystilaa, eikä radiolle ole tarvetta!

Kovin pitkiä matkoja ei vielä 4-5 vuotiaan kanssa pysty tekemään. Penkissä ei ole kovin korkeata selkä- tai sivutukea, joten lapsen nukahtaessa tämä saattaa keikahtaa kyydistä. Päiväkotimatkat, harrastuskyyditykset ja satunnaiset ilta-ajelut onnistuvat kuitenkin mainiosti. Istuin siis jää koeajon jälkeen taloon, sen verran turvallinen ja näppärä ratkaisu se on. Main mielestä matkanteko oli ihan kivaa, mutta parasta oli kuitenkin päämäärä, eli iltakaakaot kahdestaan iskän kanssa.

Mari Rupponen
Perheenäiti ja vespisti


Uutisarkisto

2018 2017 2016 2015 2014 2013