Ei ole riemulla rajaa, kun sinisellä ajaa

Ei ole riemulla rajaa, kun sinisellä ajaa

Julkaistu 18.03.2013

Vuonna -85 syksyllä nostimme kotitilallani perunaa. Traktori oli sininen. Perunakoneen päälle kelpuutettiin vain aikuisia erottelemaan kiviä ja rapaa perunoiden seasta. Sanoin papalle, että minä menen sitten ”voortin” rattiin, jos kerran perunakoneen päälle ei saa tenavat tulla. Sattui olemaan pulaa sinä hetkenä työntekijöistä ja muistaakseni sateinen syksy, joten pappa suostui ehdotukseeni. Sato oli saatava pellolta talteen.

Riemusta kiljuen hyppäsin sinisen ”voortin” rattiin. Pappa lykkäsi ykkösvaihteen päälle ja sanoi, että älä paina kaasuun pidä etupyörä vain perunapenkin vaossa. Pellonpäähän tullessa ohje oli, että hyppää kytkimen päälle, jotta traktori pysähtyisi. Pappa tuli kääntämään traktorin päisteissä aina uudelle perunapenkille. Se oli sen ajan ”päisteautomatiikkaa”. Tätä jatkui onnekseni koko päivä. Olin silloin seitsemänvuotias, kun sain ensimmäisen kerran ajaa yksin sinisellä ”voortilla”. Sinä päivänä minusta tuli traktorimies.

27 vuotta myöhemmin syyskesällä 2012 opetin Akseli-poikaani ajamaan traktorilla. Nykyajan traktori voidaan pysäyttää yhtä nappia painamalla. Kytkinpolkimen päälle ei enää voi eikä edes tarvitse hypätä. Zedelgemiläinen New Holland puimuri sylki kärryyn torven täydeltä ohraa. Kymmenien tonnien viljakuorma totteli kevyesti, kun käskimme viljapellolla sinistä New Holland T7.250 Auto Command traktoria. Ei ole riemulla rajaa, kun sinisellä ajaa.

Matti Viinamäki


Uutisarkisto

2018 2017 2016 2015 2014 2013